Actions

Work Header

Tää peli, jota en haluu pelata

Chapter Text

Rauski huokaisi. Oli niin kuuma. Ollut jo pari viikkoa putkeen. Suomalainen mies, krapula, helle ja vanha kerrostalo, jossa ei ollut kunnon ilmanvaihtoa, eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Rauski pyyhkäisi pari hikikarpaloa ohimoltaan.

”Jeesus,” hän parkaisi juuri kun zappis avasi kylpyhuoneen oven ja astui käytävään. Pelkkä pyyhe lanteillaan uhkaavasti alaspäin valuen. Jeesus, todellakin.

zappis kulki olohuoneen läpi keittiöön ja otti jääkaapista jotain. ”Eikai sulla oo pää kipee?”

”Täh?”

”Ku sä tollee rukoilet,” zappis kurkisti olohuoneen nurkan takaa ja virnisti tietävästi.

”Etkai sä ole joku alkkis,” Rauski piikitteli takaisin kun zappis istutti väsyneen kroppansa olohuoneen sohvan toiseen päähän. Rauskin katse seurasi laiskasti toisen liikkeitä. zappis heitti toisen kädessään olleista kaljoista Rauskin syliin.

”Ota säki kalja.”

Rauski tuijotti pää tyhjänä tölkkiä käsissään. Vitut, hän ajatteli, ja korkkasi oluen. Molemmat hörppivät hetken kaikessa hiljaisuudessa, ja Rauski tunsi päänsäryn helpottuvan pikkuhiljaa.

Rauski erehtyi vilkaisemaan kämppistään ja katse jäi vaeltamaan kalpealla rintakehällä. Pari vesipisaraa sinnitteli yhä iholla suihkun jäljiltä. Leveät hartiat lepäsivät vasten sohvan selkänojaa. Kapealta lantiolta pystyi havaitsemaan selvästi miehen hengityksen tahdin. Navasta alapäin vatsaa koristi ohut raita tummaa, lyhyttä karvaa, ja se raita jatkui aina pyyhkeen rajalle asti, ja alemmas…

Rauski havahtui, kun zappiksen lihakset nykivät ja hän nosti katseensa kämppiksensä kasvoihin.

”Öö, tota… Mitä sä katot?”

Rauski tunsi paniikin vatsassaan ja rintakehässään, ja tiesi, että säikähdys näkyi myös kasvoilla ainakin hetken ajan. Mitä ihmettä tollaseen vastataan? Koita ny helvetti keksiä jotain fiksua, tai ees jotain alentavaa…

”Siis… en mä –” Rauski yritti saada suustaan ulos ensimmäisen mahdollisen selityksen, mikä mieleen juolahtaisi, mutta mitään ajatusta ei tullut. Ei säälittävintäkään. Hän painoi päänsä alas ja yritti saada jonkun otteen siitä normaalista Rauskista, joka ei kiihottunut kämppäkaveristaan, joka ei salaa päänsä sisällä miettinyt vaaleanpunaisia ajatuksia tästä, joka ei ajatellut vain omia halujaan vaan myös kavereidensa mukavuutta ja mielipiteitä. Lopulta hän sai koottua itseään hieman.

”Sori. Jäätää ihan hulluna. Must tuntuu et mä tarviin toisen kaljan,” Rauski mutisi ja ampaisi ylös sohvalta keittiöön.

Mitä hittoa? Rauski ajatteli kun hän vihdoin pystyi hengittämään vasten keittiön tasoa, poissa parhaan kaverinsa katseen alta. Eihän hän ollut edes juonut edellistä tölkkiä loppuun.

Kuka helvetti nyt tuollaista syöttiä nielisi?