AO3 News

Post Header

Published:
2017-09-13 12:10:14 -0400
Original:
Five Things Naomi Novik Said
Tags:

Viisi vastausta OTW:n vapaaehtoistyöntekijältä

Noin kerran kuussa OTW (Transformatiivisten teosten järjestö) järjestää Q&A-session yhden vapaaehtoisen kanssa tämän kokemuksista OTW:ssa. Nämä postaukset ilmaisevat kunkin vapaaehtoistyöntekijän omia näkökulmia eivätkä välttämättä kuvasta OTW:n näkökulmia tai käytäntöjä.

Osana 10-vuotispäivän juhlaamme, meillä on erityiset Viisi vastausta tällä kerralla. Tämänkertainen kirjoitus on Naomi Novikilta, yhdeltä OTW:n perustajista, entiseltä lautakunnan jäseneltä, ja Esteettömyys, Design & Teknologia-komitean nykyiseltä työntekijältä. Seuraava pätkä on kopio haastattelusta, jota on muokattu pituuden ja selvyyden takia.

Millainen oli OTW:n ensimmäinen vuosi? Millaiset asiat jäivät parhaiten mieleen?

En muista hyviä hetkiä niin hyvin, vaan pitkällä aikavälillä huomaan muistelevani ongelmia. Alussa meidän täytyi tehdä paljon töitä rauhoittaaksemme ihmisiä siitä mitä yritimme tehdä, esimerkiksi että he eivät joutuisi ongelmiin [lain kanssa], ja että olisi tapoja antaa ihmisten päättää omien tarinoidensa kohtaloista. Toinen asia ensimmäisenä vuonna oli, että ihmiset olettivat näkevänsä sisältöä viiden ensimmäisen minuutin kuluttua perustamisesta! Tiedättehän, missä on Archive of Our Own - AO3 (Oma Arkisto)? Mutta kaikki se vie aikaa, ja alussa oli paljon ongelmia siinä kun yritimme kasata asioita yhteen siitä vähästä millä OTW aloitti. Mutta minun filosofiani on, että tee asia kun olet vauhdissa, ja oli parempi että teimme jotain epätäydellistä kuin se, ettemme olisi tehneet mitään.

Oli tiettyjä tapoja, joista huomaa ettei kestävä organisaatio toimi intohimolla, vaikka samaan aikaan haluaakin hyödyntää intohimoaan. Luulen että meillä oli ongelmia aloittaa organisaation toiminta ja samaan aikaan saada se kasvamaan. Monet yksityiskohdat ovat jo unohtuneet minulta - minulla on huono muisti tällaisten asioiden kanssa sillä se mikä ei ole enää minun ongelmani, unohtuu ja on poissa.

Yhtenä esimerkkinä oli Viestinnän suunnittelu ja millaista se olisi [OTW:n kannalta sekä omana komiteanaan]. [Ensimmäiset vapaaehtoistyöntekijät] olivat kaikki LiveJournalissa, joten oletin viestinnän olevan vain uutispostauksia, OTW:n väen omia postauksia omilla sivuillaan sekä toisille faneille puhumista yksilöllisesti. Se ei toiminut kovin hyvin, enkä itse ollut siinä mukana, mutta muistan pettymyksen tunteen siinä että emme onnistuneet siinä mitä halusimme tehdä asian suhteen.

Olin keskittynyt enemmän tekniseen puoleen, mistä meillä oli myös paljon erimielisyyksiä. Kysymys oli siinä, keskityttäisiinkö suunnitteluun ensin, jotta kaiken saisi pystyyn halutusti ja sitten aloitettaisiin koonti, vai aloitettaisiinko kokoaminen ensin? Minulla on tunne, että päädyimme tekemään tämän oikein. Me tosiaan aloitimme pää edellä suoraan kokoamaan. Yleensä ottaen olen tyytyväinen sen strategian onnistuessa, vaikka myöhemmin olemme huomanneet että se on puutteellinen eikä kata kaikkea, eikä välttämättä palvele kaikkia niin hyvin kuin voisi. Se on arkiston toinen puoli.

Pohjimmiltaan ajattelen että se oli hyvä suunnitelma, emmekä olleet ensimmäinen organisaatio jonka täytyi tehdä sellainen päätös. On olemassa monia eri keinoja ja olisimme voineet tehdä sen paremmin. Nyt strategiasta koituneet ongelmat jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen. Mutta minulle tärkeintä on että saimme aikaan jotakin. Ja työt jatkuvat että tästä saataisiin kestävä paikka. Alussa täällä oli eräänlainen eteenpäin työntävä tarve saada aikaan jotakin ja saada asiat pyörimään.

Mitä näet tärkeinä käännekohtina OTW:lle näiden kymmenen vuoden aikana?

Meillä oli suuri etu alussa siinä, että aloitimme pienellä porukalla ihmisiä joista suurin osa tunsi toisensa. Minä, [nykyinen OTW:n Oikeusneuvonnan työntekijä] Rebecca Tushnet ja [nykyinen Transformative Works & Cultures - TWC:n (Transformatiivisten teosten ja Kulttuurien) työntekijä] Francesca Coppa tunsimme toisemme, ja muut ensimmäiset lautakunnan jäsenet olivat maantieteellisesti lähellä toisiaan, joten meillä oli mahdollisuus tavata toisemme kasvotusten ja keskustella asioista. Siitä oli suuri etu. Mutta meillä oli myös suurta osaamista alkujoukossa - lain, akatemian, ammattimaisen kirjoittamisen, ja tekniikan osaajia. Ensimmäisen lautakunnan jäsenet olivat omien toimikuntiensa tukirankoja. Eli se oli pieni ryhmä ihmisiä jotka pystyivät työskentelemään lähellä toisiaan ja kehittämään sivustoa nopeasti omilla alueillaan.

Keskellä OTW:n kasvua putosimme hetkeksi tästä muodostelmasta. Lautakunnassa olo on rankkaa ja vie aikaa tehdä työ hyvin. Olen tehnyt työtäni hienosti ja myös huonosti. Suurilta osin, vaikkei aivan täysin, tämä pohjautuu siihen miten paljon aikaa on tarjota ja ihmisiin joiden kanssa tekee työtä, ja josko heidän kanssaan voi kommunikoida tehokkaasti tai onko ihmisten välillä luottamusta.

Minusta tuntuu että meillä oli yksi kauhea aika josta selvisimme. Meillä oli keskivaikea kausi - on olemassa tutkimuksia jotka kertovat että tämä on voittoa tavoittelemattomien yritysten tavallinen kuvio. On perustaja tai perustajaryhmä, joilla on näkemys, ja jotka yrittävät tehdä enemmän kuin mihin pystyvät. Tämä asenne jättää paljon asioita selvittämättä. Sen jälkeen rekrytoidut ja perustajien alkuperäisen näkemyksen mukaan vetämät ihmiset näkevät ongelmat siinä, mitä on tehty tai mitä tapahtuu, mutta he voivat tuntea olonsa turhautuneeksi sillä heillä ei välttämättä ole yhteyksiä perustajiin tai ongelman selvittämiseen tarvittaviin välineisiin. Joten sitten tilanne muuttuu vihamieliseksi joko henkilökohtaisella tai järjestön tasolla. OTW:lla oli silloin paljon ihmisiä hakemassa lautakuntaan samalla vastustaen lautakunnan senhetkistä tilannetta.

Joten samalla kun asiat eivät menneet hyvin ja lautakunta ei tehnyt kaikkea niin hyvin, lautakunnan ihmiset tiesivät paljon OTW:n tapahtumista kun olivat itse kokeneet saman, ja tiesivät miksi tällainen tapahtui. Mutta silloin ei ollut enää luottamusta ja lautakunta yhtenä ryhmänä muuttui toimimattomaksi. Meillä on ollut monia toimimattomia lautakuntia.

Sitten ovat ne kolmannen aallon ihmiset, jotka ovat onnellisia saadessaan tehdä omaa juttuaan OTW:n sisällä eivätkä välttämättä halua olla osana lautakuntaa. Mutta he ovat nähneet ongelmat, ovat nousseet arvojärjestyksessä ja nähneet mitä johdossa tapahtuu. Ja vaikka he mieluiten haluaisivat tehdä sitä mitä ennenkin, heistä tuntuu että heidän on astuttava esiin ja korjattava tämä tilanne josta olemme itsemme löytäneet. Sellainen lautakunta meillä nyt on, ja se on hyvä juttu. OTW on selvinnyt näistä alkuajan kasvuongelmista, mikä on tärkeää sillä on olemassa paljon järjestöjä, jotka eivät selviä siitä ajasta, noista muutoksista.

Alussa kontrasti oli siinä, että meillä oli paljon erimielisyyksiä mutta se oli järjestelmä jossa kaikki tunsivat toisensa ja kunnioittivat toistensa taitoja ja tiesivät toisensa ennen lautakuntaa. Se voi olla hyvä asia mutta se luo myös eristyneisyyttä. Nuo ensimmäiset vuodet menivät nopeasti - kaikkea, mitä haluttiin yrittää, yritettiin. Ei ollut mitään mikä estäisi. Silloin ei ollut olemassa mitään kestävää joten sitä vain luotiin jotakin.

Alussa ei siis ollut ihmisiä valmiiksi tekemässä asioita tietyllä tavalla joka pitäisi sitten muuttaa - sitä ei voi tehdä ihmisille ja sekoittaa heidän työtään ja prosessejaan sillä tavalla. Etenkin koodauspuolella alussa on todella luova jakso missä keskittyy vain luomaan asioita. Ja yleensäkin monet ihmiset pitävät uusien asioiden rakentamisesta eivätkä pidä vanhan teknologian ylläpitämisestä. Siksi kaikki oli helpompaa alussa. Me kaikki teimme tätä. Kukaan meistä ei ollut ikinä työskennellyt minkään niin suuren parissa kuin OTW on nykyään ja yritimme vain selvittää asioita. Joillekin ihmisille on stressaavaa aloittaa jotakin, mutta toisille vaikeaa on ylläpitää ja kasvattaa sitä.

Mistä henkilökohtaisesta saavutuksesta olet ylpein OTW:ssä työskennellessäsi?

AO3 on pystyssä, se on olemassa. Meta-tasolla, kun ensin kirjoitin arkiston rakentamisesta, en ajatellut sitä asiana jonka tekisin. Sanoin jopa että se oli jotain, mitä tarvitsimme, ja jos joku toinen päättäisi tehdä sen, olisin auttanut heitä. Mutta sitten huomasin ettei kukaan ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, ja minulle tuli tunne, muistan tämän hetken, kun tiesin että tämän projektin aloittaminen olisi suurta ajanhukkaa, ja henkistä tuskaa, ja että sillä tulisi olemaan vaihtoehtoiskustannuksia koko loppuelämäni ajan. Tein sen silti.

Alkuperäinen keskustelu loi tietynlaisen tilaisuuden, ja meidän täytyi aloittaa työstäminen saman tien. On hetki, jolloin idean voi tuoda esiin ja jos tilaisuuden menettää, se romahtaa eikä siitä tule ikinä mitään. Kun julkaisin kirjoituksen, tein sen koska olin vihainen ja uskoin siihen, uskoin että meidän piti tehdä jotakin. Se oli kokonaan sitä kliseetä jossa "sinun täytyy olla se muutos jonka haluat nähdä maailmassa". Niinpä menin Rebeccan ja Francescan luo ja totesin, että 'me teemme sen, mutta en voi tehdä tätä ilman teitä'. Ja he sanoivat: 'Selvä, olemme mukana'. Meillä oli ollut keskusteluita aiemminkin ongelmista joita halusimme OTW:n ottavan huomioon ja nyt oli aika tehdä jotakin.

Minkälaisena näet OTW:n roolin nykyään ja luuletko että se on muuttunut alkuajoista? Miten se mahtaa muuttua seuraavien 10 vuoden aikana?

Tärkein asia jonka koen OTW:llä olevan nyt on sen rooli asioiden ylläpitämisessä, esimerkiksi AO3:n ja sen toimintojen ylläpito. Nyt on AO3 ja Fanlore, mutta Fanlorea on paljon helpompi ylläpitää. Sen kasvattaminen ei ole helpompaa, mutta sen ylläpito on vaivattomampaa. Jopa AO3:a on vaikea kasvattaa seuraavan 10 vuoden aikana vain sen takia koska se pitää tuoda modernin tekniikan tasolle. Keskustelua pitäisi olla, ja oletan olevankin, AO3:n versiosta 2.0. Mutta AO3:n ei pitäisi näyttää samalta kymmenen vuoden kuluttua, ja meidän pitää aloittaa sen suunnittelu [miten pääsemme siihen] mieluummin nyt kuin myöhemmin.

Me otimme vastuun niskoillemme ja tiedän sen -- jopa vaikeimpina hetkinä osana lautakuntaa kun oikeasti luulin että koko teknologiaosasto lopettaisi eikä olisi ketään ylläpitämässä AO3:sta -- se mikä sai ihmiset jatkamaan [vapaaehtoistyöntekijöinä], vaikka ongelmiin ei löytynyt hyvää ratkaisua, oli luopumisen hitaus. Voi tulla aika missä kokee että työ on henkilökohtaisesti liian raskasta jatkaakseen projektissa, mutta jos se vaatii minua [henkilökohtaisesti] jatkamaan siinä, niin sitten se ei selviä kuitenkaan. En siinä vaiheessa elämääni voinut olla vastuussa aloittamamme työn ylläpidosta ja kehityksestä. Minulla oli pieni lapsi ja elämäni oli muuttumassa. Yritin itse asiassa keskustella asiasta lautakunnan kanssa, vaikka se olikin vaikeaa, siitä, että jos ei luota työntekijöiden tietävän mitä tehdä ja antamaan tilaa asioiden tapahtumiselle niin projekti ei selviä. Oli vain muutama ihminen jatkamassa sitä, ja vain muutama ihminen tekemässä kaiken työn, mutta nyt on urakoitsijoita, jotka osallistumisellaan auttavat meitä eteenpäin, ja prosessi, joka tekee AO3:sta ylläpidettävän.

Meidän kaikkien täytyy osata onnistua sulavasti ja myös epäonnistua sulavasti. Voi tulla päivä jolloin valot eivät enää pala. Voi tulla päivä kun me emme voi jatkaa toimintaa mutta pidämme tarinat käytettävissä ja annamme tiedot eteenpäin, jotta joku muu voi ottaa vastuun. Open Doors (Avoimet Ovet) yrittää pelastaa meidät juuri tältä, sivustoilta, jotka sulkevat ovensa, kaikki sen eteen tehty työ hukassa. [Sivusto] iMeem teki sen [faneille jotka] kuvasivat videoita. Yhtenä päivänä he vain päättivät etteivät jatkaisi videoiden ylläpitämistä sivulla. Minusta meillä on velvollisuus olla tekemättä samaa, se on meidän tehtävämme, se tärkein asia jonka OTW:n täytyy tehdä. Minusta tuntuu että näin juuri toimimme [pidämme asiat liikkeessä ja ylläpidämme niitä] joten olen iloinen siitä.

Minusta olemme myös laillisesti paremmassa tilanteessa kuin olimme, mikä on hienoa, ja olen todella ylpeä kaikesta mitä Legal Advocacy (Fanien oikeuksien ajaminen) -ryhmä on saanut aikaan. On ollut uskomatonta nähdä heidän saavutuksiaan. Minusta OTW on tehnyt hyvää työtä säilyttäessään asioita Avoimien ovien avulla, ja se on jotakin mihin haluaisin että keskityttäisiin enemmän, säilytystyöhön. Mutta suuri työstettävä asia on myös seuraava sukupolvi. Fandom on nyt paljon laajempi kuin se ennen oli, joten emme tarvitse kaikkia, tai OTW:tä olemaan jotakin jokaiselle fanille. Mutta pitää olla samoissa paikoissa missä lapsetkin, esimerkiksi Wattpadin kanssa ei ole tarpeeksi sitoumusta. Luulen, että on ihmisiä jotka tulevat AO3:een ja haluavat sekä odottavat tiettyjä asioita, ja sitten lähtevät ymmärtämättä täysin mikä sen pitäisi olla.

Yhtä asiaa en halua OTW:n tekevän, eli yrittävän olla trendikkäämpi ja luovan itsensä kokonaan uudelleen sen saavuttaakseen. Me haluamme olla kirjasto, se tylsä paikka mutta se josta kaikki tietävät, joka on siellä kun tarvitset sitä.

Mikä on ollut hauskin asia vapaaehtoisena OTW:llä?

AO3:n rakentaminen. Rakastan koodausta, minusta se on todella hauskaa, vain rakentaa ja koodata jotain. Rakastan sitä, se on parasta.


Nyt kun yksi perustajistamme on kertonut viisi asiaa tekemisistään, on sinun vuorosi lisätä siihen yksi! Miten kauan olet tiennyt OTW:stä? Käytätkö eri projektien sivustoja? Kuinka pitkään olet ollut osana fandomia?

Voit myös katsoa läpi aikaisemmat Viisi vastausta -kirjoitukset muilta vapaaehtoisiltamme.

Tämän uutispostauksen käänsivät OTW:n vapaaehtoiset kääntäjät. Jos haluat lukea lisää työstämme, käy tutustumassa Käännös-toimikunnan osioon transformativeworks.org-sivustolla.